27. kesäkuuta 2014

Small talkia siellä sun täällä

Posted by with No comments

Yhdysvalloissa ulkosuomalaisena jo monina vuosina asuneena en juuri välitä stereotypioista, sillä meitähän on moneen junaan, niin suomalaisia kuin amerikkalaisiakin.  Jos kuitenkin puhutaan stereotypioista, tyypillinen amerikkalainen on small talkin mestari. Ja suomalainen on sen täydellinen vastakohta, small talkia viimeiseen asti karttava. Stereotypioista viis, tosin jotain totuutta niistä joskus löytyy, vaikka yksilöitä olemmekin: amerikkalainen mieheni rakastaa small talkia, ja minä, Suomessa syntynyt ja kasvanut, kartan mielelläni jonnin joutavaa höpötystä ja menen suoraan asiaan. Hiljaisuuskaan ei minua pelota. Kun kaiken lisäksi kasvoiltani voi usein lukea mielialani, pelkään pahoin, että useimmiten ilmeeni kertoo välittömästi, että jonninjoutava jutustelu ei voisi minua vähempää kiinnostaa…

1038128_18205862

kuva: freeimages.com

Mutta Amerikassa ei small talkista pääse eroon, ei sitten millään, vaikka ihmisillä on tietysti hyvinkin erilaisia tapoja. Kaupan kassahenkilön kanssa on kohteliasta vaihtaa muutama lause pelkän tervehtimisen sijaan. Kassahenkilöt jopa usein kommentoivat ostoksia, onneksi tosin positiivisella tavalla. Tavaraa kassiin pakatessaan kassahenkilö voi hyvinkin sanoa, kuinka hyvä tuote on tai kysyä onko meillä aikaisempia kokemuksia ko. tuotteesta kun se näyttää niin herkulliselta … 

Suomalaisiin kampaamokokemuksiini on aina kuulunut lukuisat lehdet ja niiden selailu samalla kun kampaaja tekee työtään. Minun paikallisella kampaajallani ei ole lehtiä lojumassa missään. Hiusten leikkuun lomassa jutellaankin niitä ja näitä. Vaikka kampaajani onkin todella mukava henkilö, odotan silti useimmiten sitä hetkeä, kun hiustenkuivaaja hurahtaa päälle eikä keskustelua oikein voi jatkaa. Voi sitä kurjuutta, jos minulla on normaalia epäsosiaalisempi päivä. Silloin small talk on sitäkin pahemmin hakusessa enkä malttaisi odottaa että pääsen kotitoimistoni rauhaan.

Esimerkkejä on lukuisia. Kohtelias höpöttely on vahvasti osa amerikkalaista elämäntapaa, ja hiljaisuus koetaan usein kiusalliseksi. Kuluneiden vuosien aikana olen tullut toki paremmaksi ja  ehkä jonain päivänä minäkin opin varsin sujuvasti juttelemaan niitä näitä ventovieraiden ihmisten kanssa.

palaute:

0 kommentit:

Lähetä kommentti

Kiva kun kommentoit!