31. tammikuuta 2014

Vuoden 2013 kohokohdat

Posted by with No comments

Kun vuosi 2013 alkoi, oli minulla suuret suunnitelmat blogin osalta. Merkitsin jopa työkalenteriini ajan, jolloin päivittäisin blogia 2-4 kertaa kuukaudessa. Mutta kuinkas sitten kävikään? Vuodesta tuli erittäin hiljainen blogipäivitysten osalta. Ei niin, etteikö olisi ollut kirjoitettavaa. Päinvastoin. Mutta yhtäkkiä aika oli kortilla. Ja kun remontti alkoi elokuussa, vei se kaiken huomion. Sekasortoinen koti on ollut todellinen painajainen minulle, järjestyksen ystävälle. Kuin aivoni olisivat yhtä sekaisin kuin kotini. 

Mutta täällä sitä sinnitellään. Tämänkin kirjoituksen aloitin vuodenvaihteessa, mutta en päässyt silloin alkua pidemmälle. Mutta onhan tänäänkin vuodenvaihde monille, sillä kiinalaisilla alkaa hevosen vuosi.

Vuosi 2013 oli hyvin merkityksellinen minulle. Se toi mukanaan paljon onnea, mutta myös surua. Niin kai se on, että elämän vaakakupit tasapainottuvat tavalla tai toisella.

Huhtikuussa suuri lapsuudenaikainen haaveeni toteutui ja sain oman pienen ponin! Tarkalleen ottaen valtavan kokoisen hevosen (säkäkorkeus n. 178 cm), mutta ymmärtänet kuitenkin innostukseni. Loppuvuosi sujui Coyoteen tutustuessa ja pääsimme jopa kilpailemaan muutamissa kouluratsastuskisoissa! Valmentajani ansiosta olen toteuttanut jo monia asioita, joista pystyin vain haaveilemaan tuntiratsastajana ollessa. Uudesta kouluratsastuksen maailmasta on tullut intohimoni ja treenaan 5 kertaa viikossa. 

coyote-december-2013

Coyote, 12, Hannover-ruuna nauttii kauniista joulukuisesta päivästä.

Coyoten saapuessa elämääni, valmistauduin sanomaan jäähyväiset rakkaalle whippetilleni, Ronja Ryövärintyttärelle. Edellisvuoden kiitospäivästä lähtien Ronjan terveys oli heikentynyt ja päivittäin tarkkailin tilannetta. Oliko silmissä vielä elämäniloa ja -halua? Vai oliko aika antaa Ronjan siirtyä sateenkaarisillalle?

Luulen, että Ronja sinnitteli meidän vuoksi niin pitkään kuin mahdollista, mutta lopulta voimat heikkenivät ja toukokuun 30. päivänä näin ensimmäisen kerran rakkaan koirani silmissä katseen, joka kertoi, että aika oli tullut. Ronja haudattiin isälleni istuttamamme muistopuun juurelle. 8 kuukautta myöhemmin kaipaan yhä Ronjaa syvästi harva  päivä.

ronja-2013-2

Ronja Ryövärintytär. 16.2.2001 - 30.5.2013

Loppuvuosi kului pölyn, rakennusmelun ja kaaoksen keskellä, kuten edellisestä postauksesta voi päätellä. Hitaan alun jälkeen päättelin tuolloin, että 2-3 kuukauden mittainen projekti todennäköisesti venyisi puoleen vuoteen. Enpä tiennyt tuolloin, miten oikeassa olin! Juuri ennen joulua meille kerrottiin, että puulattioiden kunnostamisen  takia meidän pitää tyhjentää koko torppa (myös komerot), keittiötä ja kylpyhuoneita lukuun ottamatta! Viime viikot olemme asustaneet pienessä vierasmökissämme ja pinna alkaa olla enemmän kuin kireällä. Tarkoitus oli päästä muuttamaan takaisin tänä viikonloppuna, mutta kuinkas ollakaan, projekti ei ole taaskaan pysynyt aikataulussa. No, tämähän oli vasta viides kerta, kun valmistumispäivämäärää on muutettu.

pods

Podit nököttävät pihalla, odottamassa sitä kaunista päivää jolloin pääsemme muuttamaan takaisin kotiimme. Ilma on lähes yhtä synkeä kuin mielikin… Parempia aikoja odotellessa!

Tuntuu kuin elämäni olisi ollut pysähdyksissä viimeiset puolivuotta. Jokainen päivä on lähes edellisen toisinto. Aamulla x määrä työntekijöitä saapuu paikalle. Asumme täysin sekasorron vallassa. Olen kyllästynyt alati nurkissa pyöriviin työmiehiin ja siihen, että rauha ja hiljaisuus on täysin kadonnut elämästäni. Hiljainen rukoukseni kuuluu päivästä toiseen: haluan kotini ja elämäni takaisin, pliis! Kukapa olisi uskonut, että parin kolmen kuukauden mittaisesta projektista tulee tällainen kaaos. Tässä ajassa todennäköisesti olisi rakentanut kokonaan uuden talon.

Kaikesta huolimatta vuosi 2013 oli hyvä vuosi. Muistoihin jäi paljon elettyä elämää. Ja tämäkin remonttiaika unohtunee pian, kunhan pääsemme takaisin omaan, ihanaan kotiin!

palaute:

0 kommentit:

Lähetä kommentti

Kiva kun kommentoit!