Viime perjantaina kurvasin kohti vaaliuurnia -- jälleen kerran -- jo kolmannen kerran kolmen viikon sisällä.
Ei, en suinkaan äänestänyt yli sallitun määrän, vaan kyseessä oli tietysti Suomen presidentinvaalien kaksi kierrosta sekä paikalliset USA:n vaalit, joissa sain myös äänestää, sillä olen tätä nykyä kaksoiskansalainen ja rekisteröitynyt äänestäjä.
Tällä kertaa meillä oli onneksi muutakin asiaa Palm Beachille, joten äänestäminen kävi siinä sivussa. Kolmen tunnin ajomatka äänestyspaikalle ja toinen mokoma takaisin kotiin kun ei kiinnostanut toistamiseen. Siitä oli jo kokemusta presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella.
Suomen vaalien ennakkoäänestyksen välissä käväisin paikallisilla vaaliuurnilla. Huomenna tiistaina on virallinen vaalipäivä Floridassa, mutta minä käväisin antamassa ääneni ennakkoon. Meillä on sekä presidentinvaalien esivaalit että meidän kaupungin pormestarin (mayor) vaalit.
Suomalaisen vaalilipukkeen täyttäminen oli tietysti tuttua ja kuin lastenleikkiä amerikkalaiseen lipukkeeseen verrattuna. Selkeän numeron asemesta USA:ssa mustataan ruutuja, ja kysymyksiäkin voi olla roppakaupalla, sillä vaaleja on yhdistetty. Tällä kertaa mustasin kolme ruutua, joissa yhdessä otin kantaa presidenttiehdokkaaseen, toisessa äänestin kaupungin pormestaria ja kolmannessa kysyttiin mielipidettä siitä, pitäisikö piirikunnan (county) hallitukselle suoda mahdollisuus antaa kiinteistöverohelpotuksia tietyille yrityksille, jotka luovat uusia työpaikkoja.
Olin siis kuin Liisa Ihmemaassa äänestyspaikalla. Onneksi olin saanut postitse kotiin esimerkin vaalilipukkeesta, jotta osasin ennakkoon odottaa hieman monimutkaisempaa toimenpidettä. Ruutujen mustaamisen jälkeen laitoin omakätisesti lipukkeen koneeseen, joka luki mustaamani ruudut virallisen valvojan läsnä ollessa. Tämän jälkeen sain rintapieleeni tarran, jotta kannoin ylpeästi loppupäivän. Minulle oli iso asia käyttää äänioikeutta myös paikallisissa vaaleissa.
Suomen presidentinvaalit ovat kohta ohi, mutta meidän prosessi senkun vaan jatkuu. Elokuussa nimitetään virallisesti republikaanien ehdokas, joka sitten käy taistoon istuvaa presidenttiä vastaan. Nämä vaalit huipentuvat vasta tiistaina 6.marraskuuta. Kun ottaa huomioon, että republikaanit aloittivat vaaliväittelyt jo muistaakseni viime vuoden syyskuussa, vaalimainontaa ja vaaliväittelyitä saa seurata reilun vuoden. Mikäs sen mukavampaa …
Sunnuntaina jännitetään Suomen vaalien tulosta, jonka jälkeen voin keskittyä täysillä USA:n vaalien seurantaan.
PS. Vaikka tietyt asiat eivät aina tunnu kovin edistyksellisiltä rapakon tällä puolen, ainakin yksi asia on mielestäni paremmin. Nimittäin amerikkalaiset saavat äänestää vaaleissa poissaolevina (ns. absentee ballot), ja siten myös ulkomailla olevien on mahdollista äänestää esimerkiksi postitse, ilman henkilökohtaista visiittiä vaalipaikalle. Toivoisin, että Suomi kehittäisi tulevaisuudessa samankaltaisen systeemin meille ulkosuomalaisille … Minä olen siitä onnekas, että vaalipaikka on sentään samassa osavaltiossa, vaikkakin pitkän ajomatkan päässä. Toisilla tilanne on monimutkaisempi. Äänestäminen on mahdotonta, sillä matka on liian pitkä (ja kallis). Nykypäivänä monet suomalaiset asuvat ulkomailla kuka mistäkin syystä eikä se suinkaan tarkoita sitä, etteikö Suomen asiat ja politiikka kiinnostaisi …
0 kommentit:
Lähetä kommentti