Kyseessä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun poliisi koputti oveen. Valehtelisin jos väittäisin, että tämä oli taatusti viimeinen kerta, naapurimme tuntien ….
Maanantaina oli Halloween, joka ei millään muotoa kuulu meidän suosikkijuhlien joukkoon. Emme olleet koristelleet taloa mitenkään. Portailta ei löytynyt edes kaiverrettua kurpitsaa. Karkit kulhossa oli ainoa asia, joka muistutti Halloweenista. Olisihan epäreilua kieltää suklaiset herkut oven taakse ilmaantuvilta lapsilta.
Tarkoitus oli siis viettää ilta kotona elokuvaa katsellen ja karkkeja jaellen, kunnes … Bill löysi nettiradiosta klassisen musiikin kanavan, joka soitti pelottavaa Halloween musiikkia. Hän laittoi ulkokaiuttimet lähes täysille, jotta naapuriston lapset kuulisivat pelottavan musiikin taloamme lähestyessään. Valot säädettiin mahdollisimmat himmeiksi. Lisäksi Bill sai päähänsä avata oven vain raolleen ovikellon soidessa, ja työntää esiin pelottavan afrikkalaisen naamion. Olisittepa kuulleet lapsien kirkuvan! Ensimmäiset yrittivät jopa juosta karkuun, niin peloissaan he olivat. Lasten mukana olleet vanhemmat saivat hyvät naurut!
Minäkin olisin säikähtänyt pahemman kerran tämän naamion nähdessäni …
Tätä iloa kesti reilut puolituntia ennen kuin oven taakse ilmaantui poliisi. Bill ei onneksi avannut ovea sillä kertaa naamio kädessään. Minä olin vaipua nolona maan alle. Poliisi pyysi ystävällisesti kääntämään volyymia hiljaisemmalle, sillä kaksi naapuria oli soittanut ja valittanut meidän musiikista. Olihan se kieltämättä normaalia kovemmalla, mutta kello ei ollut vielä edes kahdeksaa ja kyseessä oli kuitenkin Halloween … Poliisi totesi, että hänen mielestään naapurit, jotka muuten pysyivät nimettömiä eivätkä halunneet tavata häntä, olivat varsinaisia ilonpilaajia, sillä jopa hänen mielestään meidän Halloween musiikki oli varsin ajankohtaan sopivaa, mutta hänen oli kuitenkin hoidettava velvollisuutensa.
Tunnelma latistui poliisin vierailun jälkeen, vaikka jaoimme karkkeja vielä muutamille oven taakse tuleville lapsille. Vaikka rakkaat naapurimme halusivat pysyä nimettöminä, ei liene vaikeaa arvata kuka toinen soittajista oli. Naapurin rouva kun ei omien sanojensa mukaan koskaan raportoi mitään kaupungille, mutta tiedän sataprosenttisen varmasti hänen soittavan aina, jos esimerkiksi meidän pensasaita on sentinkään liian korkea hänen makuunsa.
Poliisille soittaminen oli mielestämme varsinainen sodanjulistus. Niin kuin rouva ei olisi voinut ystävällisesti soittaa meille tai tulla oven taakse pyytämään volyymin säätöä hiljaisemmalle. No, tämä muistetaan jatkossa. Kun on aika muistaa naapureita pikkuleivillä joulunaikaan, kyseinen rouva ei taida saada osaansa herkuista, ainakaan tänä vuonna.
Ensi vuonna taidan lähettää rouvalle korvatulpat Halloweenin lähestyessä, jotta ei tarvitse suotta valittaa musiikista!
0 kommentit:
Lähetä kommentti