Viime viikolla naapurin rouva tuli oikein kättelemään minua. Hänen lisäkseen olen saanut kehuja ja onnitteluja monilta muiltakin, jotka kävelevät kotimme ohitse. Ihan kuin olisin tehnyt jotain todella suurta ja mahtavaa. Ei suinkaan. Olen vain onnistunut saamaan pelargoniat niin suuriksi, että kukaan naapurustossa ei ole koskaan nähnyt yhtä suuria pelakuita.
Rouvat ovat kyselleet minulta kasvatusprosessin saloja. Kas, kuin tietäisin. Kyse ei ole kasvien hellästä hoidosta, vaan enemminkin “tulos tai ulos” -ajattelusta, sekä “ai niin, nuokin taitavat tarvita vettä” -mentaliteetista. Uhkailu toimi ensimmäisen kerran orkidean kohdalla, joka näytti olevan niin kuoleman kielissä, että olin heittää sen roskapurkkiin. Annoin sille kuitenkin vielä armoa ja kasvipolo palkitsi minut kasvattamalla oikein komeat kukat, jotka kestivät lähes 4 kuukautta.
Toisen kerran olin heittää isäni muistopuun juurella kasvavat annansilmät roskiin, mutta en tullut tehneeksi sitä juuri sillä hetkellä. Viikkoa myöhemmin kukat olivat kummasti piristyneet ja ne ovat sittemmin nousseet uuteen kukoistukseen.
Pelargoniat saivat niin ikään läksytyksen jälkeen armon aikaa ja ovat totta vieköön näyttäneet koko maailmalle, miten uudet mahdollisuudet -- tai “second chances” niin kuin täällä päin sanotaan -- ovat joskus palkitsevia. Hippunen Miracle-Gro -lannoitetta auttoi niitä pääsemään ennen näkemättömään kukoistukseen. Tiedä sitten kumpi auttoi enemmän, uhkailu vai lannoite…
Nyt olen saanut siis ennenkuulumattoman kunnian olla naapuruston viherpeukalo. Kun vaan tietäisin, miten ihmeessä aion jatkossa ylläpitää maineeni?!? Helpommin sanottu kuin tehty.
3 kommentit:
aika usein kasveilla se hoidotta jättäminen tehoaa - ne luulevat kuolevansa, ja kun saavat viime tingassa vettä, pistävät kaiken energiansa kukintaan. Viimeinen keino lisääntyä :) Varmasti ainakin orkideaasi se on tehonnut. Pelargoniat taasen saattavat kyllä tykätä kyttyrää, jos ovat liian kauan kuivina.
Useimmiten ihmiset tappavat kasvinsa tai kituuttavat niitä liialla hoidolla. Olet siis oikeilla jäljillä! Ja olen samaa mieltä - tulos tai ulos; puutarhaa ei ole tarkoitus erityisesti hoitaa.
minakin huomasin teidan kukat kun kaytiin sinut hakemassa Ninan luo.. minun pelargonia on valilla ihan kuiva ja kuollut (kun olen ollut kaymassa Suomessa) mutta sitten se vaan ihmeellisesti aina kasvaa takaisin ! Mutta teidan kukat ovat aivan uskomattoman upeita :O)
Hanna: Kiitos kommentista! Pidän kasveista, mutta niiden hoito on minulle hepreaa -- tai yksinkertaisesti unohdan koko asian... Täällä monet kukat eivät säily välttämättä kovin kauaa, sillä ne joko eivät pidä liiasta vedestä (kesäkuukausina sataa lähes joka päivä) tai sitten saavat liikaa aurinkoa... Pelargoniat tuntuvat viihtyvän paremmin kuin monet muut.
MariP: Kiitos, kiva kun huomasit meidän kukat... Tosin viime viikkoinen myrsky teki hieman tuhoja ja muutamat isot oksat katkesivat. Ovat tosin edelleenkin muuten voimissaan! :)
Lähetä kommentti