25. syyskuuta 2010

Remonttiväsymys

Posted by with 2 comments
Kaikki sai alkunsa viime maaliskuussa. Olimme pidemmän aikaa puhuneet talonmaalauksesta ja nyt oli korkea aika toteuttaa se. Suhtauduin asiaan hieman skeptisesti, sillä ajankohta ei ollut mielestäni otollisin. Minulla oli selässäni murtuma ratsastusonnettomuuden seurauksena ja tavallinen arki oli varsin työlästä. Myönnyin kuitenkin, sillä eihän ulkona olevat maalarit minun elämääni vaikuttaisi kovin paljon…

Niinhän sitä voisi luulla, mutta olen huomannut, että useimmiten minun päätelmäni elämän yksinkertaisista asioista osoittautuvat enemmän tai vähemmän vääriksi. Maalausurakka muuttui hieman isommaksi projektiksi, kun selvisi, että osa laudoista oli vaihdettava (kostea Florida ei ole otollisin puutaloille) ja termiitit olivat syöneet yhden tukipuista. Lisäksi Bill keksi, että samalla voidaan näppärästi korjata ruokailuhuoneen katonrajassa olevat toissavuotisen trooppisen myrskyn aiheuttamat vesivahingot. Yhtäkkiä elin rakennustyömaan keskellä ja projekti tuntui paisuvan kuin pullataikina. Kun kysyin, että mitenkähän kauan tätä kestää, vastaus oli yleensä: “kaksi viikkoa”. Kaksi viikkoa muuttui kuitenkin kahdeksi kuukaudeksi.
Lopulta talo oli maalattu ja vesivahingot korjattu. Ihanaa, minä ajattelin, lopultakin pääsen nauttimaan rauhallisesta kodista.

Niin… Sitä rauhaa kesti parisen viikkoa. Sitten selvisi, että kastelujärjestelmä veteli viimeisiä ja oli yksi syy siihen, miksi vesilaskut olivat ihan liian suuret. Pari päivää myöhemmin päätti ilmalämpöpumppu irtisanoa sopimuksen ja ilmastointi ei toiminut. Voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä, että Floridan kesässä et halua elää ilman ilmastointia…

Sitten tulikin aika matkustaa Suomen kesää ihastelemaan. Edessä olisi viisi viikkoa ihanuutta. Niin, kunnes selvisi, että edellisen vuokralaisen jäljiltä pitäisi remontoida kerrostaloasunto ja lapsuudenkodin aita piti korjata/maalata. Oli otettava maalipensseli kauniiseen käteen. Hammasta purren ja särkylääkkeiden voimalla tuli maalattua mm. lattialistat ja aita. Viisi päivää ennen Floridaan paluuta oli hommat pulkassa vanhalla mantereella, joten oli aika päästä kotiin rentoutumaan.

paint-buckets-and-toolsJonain kauniina päivänä keittiön nurkassa ei enää ole maalipurkkeja ja työkaluja. 

Niin siis tekemään mitä, rentoutumaan…? Eihän suinkaan. Koti oli ylösalaisin sinne palatessani. Mieheni palasi Floridaan pari viikkoa ennen minua, ja oli minun poissa ollessani mm. maalannut keittiönkaapit. Hieno asia, mutta talo oli edelleen hujan hajan. Pitkän matkan uuvuttamana halusin vain syödä ja kaatua sänkyyn, mutta eihän se käynyt. Meidän ilmastointi – niin se sama, jota oli kuuleman mukaan korjattu viiden viikon ajan – ei toiminut. Koti oli kuin sauna ja korjaaja taisi olla paikalla iltakymmeneen asti.

Sitten selvisi, että uuni-mikroaaltouuniyhdistelmä oli rikki, samoin astianpesukone. Ei muuta kuin uusia kehiin ja miehet niitä asentamaan. Seuraavien viikkojen aikana ilmastointia korjattiin edelleenkin. Loppujen lopuksi ilmastoinnin korjaajasta taisimme päästä eroon elokuun alkupuolella. Jossain välissä ilmapumput ja kuumavesivaraaja uusittiin. Niin, eikä suinkaan pidä unohtaa sähköjohtojen uusimista…

Tämän jälkeen alkoi uusi vaihe remontoinnissa. Kun ruokailuhuone ja keittiön kaapit oli maalattu, kaikki muu näytti vanhalta ja kuluneelta… Ja mieheni mukaan minähän olen suorastaan luonnonlahjakkuus mitä tulee lattialistojen maalaamiseen, sen oli Suomen keikka osoittanut. Ei auttanut muu kuin ottaa taas pensseli käteen. Vieläkin riittää maalausta, mutta olen päättänyt tehdä huoneen kerrallaan, pikkuhiljaa…

Kun oli läpikäyty maalari, kirvesmies, ilmastoinninkorjaaja, sähkömies, kastelujärjestelmän korjaaja, uunin ja astianpesukoneen asentaja, niin tottahan on vielä muitakin remontoinnin asiantuntijoita, joita ei ollut näkynyt talossamme. Nyt on sekin asia korjattu. Nelisen viikkoa sitten kuvioihin mukaan astui putkimies. 

Kylpyhuoneiden ammeet ja altaat kaipasivat uudistusta, joten päätimme – tai Bill taisi päättää, että tehdään nekin sitten samaan syssyyn. Pieni homma, joka piti olla valmis tuota pikaa. Sekin, kuten kaikki muukin tässä vuonna 1925 rakennetussa talossa on osoittautunut “hieman” työläämmäksi kuin ajattelimme.

bathroom-under-constructionTältä näytti kylpyhuone eilen. 

Olen siis väsynyt remonttiin. Vietän enemmän aikaa paikallisissa rakennusliikkeissä kuin missään muissa kaupoissa, joka on minulle täysin luonteenvastaista. Välillä tuntuu kuin olisin adoptoinut remonttireiskoja. Mietin, että olisikohan kokonaisen talon voinut rakentaa tässä ajassa, varsinkin, kun meidän remonttiprojektit eivät missään nimessä ole vielä valmiit. Ongelmana on se, että sitä mukaan kun ruksin listalta yhden asian pois, niin lisään siihen kaksi tai kolme asiaa, joille pitäisi “tehdä jotain”. Kun jotain korjaa, kaikki vieressä olevat asiat näyttävät huonoilta, tai hajoavat, niin kuin on käynyt meidän kodinkoneille ja –laitteille. Viimeisin uusittava on kaasuliesi, jota taidetaan asentaa ensi viikolla…

Nyt istun työhuoneessa ja kuuntelen kylpyhuoneesta kantautuvaa ah, niin tutuksi tullutta remontoinnin ääntä. Positiivista tässä on tietenkin se, että tähän kylpyhuoneprojektiin minun ei tarvitse varsinaisesti osallistua. Ja joskushan remonttihommien on yksinkertaisesti loputtava…onhan?

Viime kuukausien aikana olen antanut kodillemme nimen “The Money Pit” eli rahareikä
(
Tom Hanksin tähdittämän elokuvan mukaan).
Meitä ei voi ainakaan syyttää USA:n talouden heikentämisestä;
olemme antaneet oman osamme talouden rattaiden pyörittämiseen.
palaute:

2 kommenttia:

  1. Otan osaa remonttiväsymykseesi ja voin vakuuttaa, että tiedän miltä sinusta tuntuu! Remontit ja vastoinkäymiset ovat kuin -horse and carriage- ei yhtä ilman toista.

    Valmista ei välttämättä tule koskaan, varsinkaan vanhoissa taloissa. (Nämä sanathan ne vasta lohduttavatkin...!)

    Mutta ihanan kivasti ja viihdyttävästi inhottavasta asiasta kirjoitit; blogiasi on ilo seurailla! Kiitos siitä!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista!

    Olen usein kuullut sanottavan, että vanhoissa taloissa on luonnetta... Luonnetta tosiaan on ainakin tässä meidän talossa, ja välillä ihan liian kanssa! ;)

    Remonttiväsymyksestä kertoo jotain se, että kun mieheni tuli tänään pyörälenkiltä kotiin ja portti jäi hänen käteensä, olin ratketa naurusta! Ei muuta kuin taas yksi uusi asia siihen loputtomaan listaan... ;)

    VastaaPoista

Kiva kun kommentoit!