Epäreilua!

“Not fair”, eli epäreilua on kommentti, joka on lipsahtanut suustani useammin kuin kerran viime aikoina. Viimeksi tuhahdus nousi syvältä rinnastani eilen illalla, kun puhdistin koirani haavoja, jotka – yllätys, yllätys – olivat toisen koiran aiheuttamia puremajälkiä.

Luulisi, että pieni koirani on saanut tarpeeksi draamaa osakseen Floridan vuosinaan, mutta ilmeisesti kiintiö ei ole sittenkään vielä täynnä. Epäreiluksi asian tekee se, että viimeisin episodi oli täysin vältettävissä, jos naapurit pitäisivät koiransa hihnassa.

Olimme muutaman metrin päässä kotipihasta, kun naapuri, joka aina antaa koiransa juosta vapaana aamu- ja iltalenkeillä, tuli vastaan. Tällä kertaa hänellä tosin oli mukana pari muuta kaveria koirineen, joten kaikkiaan 3 koiraa juoksi vapaana pitkin tietä ja naapurien pihoja. Bill päästi Ronjan irti yhden koirista lähestyessä, olettaen, että vikkelänä koirana se juoksisi kotiin. Tosiasia on, että koirat ovat eriarvoisessa asemassa, jos yksi on hihnassa ja muut ovat vapaana. Ronja juoksikin vikkelästi kohti kotia, mutta juuri ennen pihaa huomasin, että se oli pysähtynyt ja seisoi vastatusten sitä jahdanneen koiran kanssa. Kuulin äkäisen murahduksen. Sitten Ronja jatkoi matkaa kohti kotia.

Sisään päästyämme olin helpottunut, että olimme yhtenä kappaleena. Ronja käyttäytyi hieman omituisesti, katseli takapäätänsä ja halusi mennä omaan sänkyyn. Ajattelin, että episodi oli tuonut sen mieleen vanhoja muistoja edellisestä tapaturmasta, jolloin Ronja joutui amerikanpitbullterrierin hampaisiin. Myöhemmin huomasin Ronjan nuolevan jalkaansa ja vatsaansa, ja silloin huomasin vatsan alla olevat veriset jäljet! Helkkarin koira oli sittenkin päässyt puremaan Ronjaa! Kiehuin raivosta! Eikö tässä maassa saa rauhassa ulkoiluttaa koiraansa kadulla ilman, että toiset koirat hyökkäävät sen kimppuun!

Ronja Ryövärintytär lepäämässä uuden lelun kanssa. 

Kello oli liian paljon, jotta olisimme voineet mennä naapurin oven taakse. Seuraavana aamuna Bill huomasi naapurin ja koirien olevan taas ulkoilemassa. Hihnatta tietenkin, sillä en usko, että kyseinen naapuri edes omistaa hihnaa. Billin mainittua asiasta hän totesi, että nyt ei ole hyvä hetki ja että hän ei nähnyt koiran purreen Ronjaa. En ollut mukana kuulemassa keskustelua, ja ehkä niin oli hyvä, sillä olisin todennäköisesti käyttäytynyt vähemmän sivistyneesti naapuriamme kohtaan. Kun Bill kertoi minulle naapurin kommentit, otin saman tien kuvia puremajäljistä ja olin valmis lähettämään ne poliisille. Bill kuitenkin lähetti ne ensin naapurin vaimon sähköpostiin, joka noin puolituntia myöhemmin ilmoitti vievänsä koiran siskonsa luo. Tämä uusi lisäys heidän laumaansa oli ilmeisesti vain hoidossa muutaman päivän.

Minä kiehun raivosta. Ei ole sanoja kuvaamaan kokemani tunteen syvyyttä. Meidän kaupungin järjestyssäännöt selkeästi kieltävät koirien ulkoiluttamisen hihnatta julkisilla kaduilla.

No domestic animal owner or person having charge, care, custody or control of any domestic animal shall permit, any domestic animal to run at large, upon any public property, or off the premises of the owner. –Article II, Sec. 5-33.

Tämä herra rikkoo sääntöä 2-3 kertaa joka ainoa päivä, sillä jostain syystä säännöt eivät koske häntä, kulmakunnankingiä. Hänen itsekkyytensä takia minä puhdistan jälleen kerran koirani haavoja enkä voi lenkkeillä koirani kanssa kotikadullani. Enhän voi tietää, milloin hänen omat ja hoidossa olevat koirat tulevat vastaan ja mahdollisesti hyökkäävät koirani kimppuun. Seuraavan kerran seuraukset voivat olla huomattavasti pahemmat. Olen käynyt läpi yhden episodin, josta koirani selvisi hengissä kuin ihmeen kaupalla. Toista en halua enää todistaa!

Asia ei jää tähän. Olen rauhaa rakastava ihminen ja naapurisovun nimissä olen usein valmis joustamaan, mutta nyt olen saanut tarpeekseni herran koiranulkoilutustavasta. Aluksi minua häiritsi vain se, että sain jatkuvasti siivota koiran jätöksiä etupihaltani, mutta kun minun koirani kärsii, silloin on piru merrassa! Kaupungin viranomaiset saavat minulta pian sähköpostiviestin aiheesta.

Epäreilua. Sitä on elämä. Toisaalta, onko kukaan edes väittänyt mitään muuta? Onnettomuuksia sattuu, mutta eniten pistää vihaksi se, että tämä ei ollut onnettomuus vaan naapurin totaalisen välinpitämättömyyden tulosta. Ai niin, mainittakoon vielä, että minä odotan anteeksipyyntöä naapurilta, jota ei ole vielä tullut. Voi tosin olla, että joudun odottamaan sitä kauan ja hartaasti!