Jouluterveiset Floridan auringon alta

Talvipäivänseisaus Floridan Sarasotassa. (vuoden lyhin päivä, n. klo 14.30)

En tosin voi ihastella Etnan tulivuorta, mutta linnut sirkuttavat ja sää on lähes aina kuin toukokuun. Jouluterveiset koto-Suomeen Floridan auringon alta! 

“Sä tähdistä kirkkain, nyt loisteesi luo / sinne Suomeeni kaukaisehen! / Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo, / sa siunaa se maa muistojen! / Sen vertaista toista en mistään ma saa, / on armain ja kallein mull' ain Suomenmaa! / Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian / ja soi aina lauluista sointuisimman.”

Tervetuloa Amerikkaan [osa 3]

Pidän hyppysissäni uunituoretta “green cardia” (United States Permanent Resident Card), eli vihreää korttia, jolla todistetaan ulkomaalaisen pysyvä oleskelulupa USA:ssa. Postipoika toi kortin minulle tiistaina. Olo on enemmän kuin helpottunut, sillä tämä uusi kortti on voimassa seuraavat 10 vuotta.

Prosessi on ollut pitkä ja puuduttava. Ensimmäinen, väliaikainen kortti myönnettiin minulle syyskuussa 2007, noin 7 kuukautta häittemme jälkeen. Väliaikainen kortti piti sisällään ehdon, että meidän on oltava naimisissa vielä kahden vuoden jälkeen, ja uutta korttia oli virallisesti anottava, kattavan todistusaineiston kera. Muutoin olisin saanut sanoa tattis ja moro, ja poistua maasta.

Niinpä elokuun alussa postitin paksun kirjekuoren anomuksen ja saatekirjeen kera USCIS:lle (U.S Citizenship and Immigration Services). Siinä vaiheessa anomuksen käsittelyajaksi mainittiin piinaavan pitkät 6 kuukautta.

Parisen viikkoa anomuksen jättämisen jälkeen jouduin jälleen käymään USCIS:in paikallistoimistossa, jossa sormenjälkeni skannattiin viranomaisten tietokantaan. Eipä ollut ensimmäinen kerta ja tuskin viimeinenkään, vaikka sormenjälkeni ovat pysyneet muuttumattomia.

Viime viikolla sain yllätyksekseni kirjeen, jossa onnittelujen kera minulle kerrottiin, että anomukseni on hyväksytty ja uusi kortti saapuisi minulle 30-60 päivän sisällä. Minun ilokseni prosessi kesti tällä kertaa vain 4 kuukautta, eikä meidän tarvinnut toimittaa lisätodisteita. Säästyimme myös toiselta haastattelulta.

Ns. green card, eli vihreä kortti, ei enää nykyisin ole väriltään vihreä.
Nimi juontaa juurensa alkuperäisestä kortista. (Kuva: Wikimedia Commons)

Hämmästykseni oli vielä suurempi, kun vain noin viikko kirjeen saamisen jälkeen postilaatikosta löytyikin jo ihka uusi kortti. Joskus viranomaiset yllättävät positiivisesti ripeällä toiminnalla.

Sain siis mieluisan joululahjan USA:n maahanmuuttoviranomaisilta ja voin vetää henkeä pitkän prosessin päätteeksi. Kenties Florida alkaa tuntua entistä enemmän omalta kodilta!

Orlando Magic vs. Indiana Pacers

On aina ilo käydä NBA-koripallopeleissä. Erityisen suuri ilo se on silloin, kun meille tarjotaan ilmaiset liput!

Peli oli maanantai-iltana huikean jännittävä Orlando Magicin vaisusta startista huolimatta. Harvoin jännitys säilyy viime minuuteille asti, mutta Indiana Pacers antoi tällä kertaa kunnon vastuksen. Lopulta jännitysnäytelmä kääntyi kuitenkin Orlandon voitoksi luvuin 106-98. “Supermies” Dwight Howard ei pettänyt fanejaan tälläkään kertaa.

Minun amatöörikuvien lisäksi voit ihailla ammattilaisten ottamia kuvia Orlando Magicin kuvagalleriassa.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Tänään viritän netin YLE Areenan taajuudelle ja katson Linnan Juhlia*.

Suomen lippu liehuu ylväästi kotipihassani ja olen kiitollinen sotien veteraaneille, jokaiselle, joka taisteli itsenäisen Suomen puolesta. Heidän ansiostaan olen saanut elää vapaassa, itsenäisessä Suomessa.

Nyt olen kaukana kotoa, mutta sydämeltäni aina ylpeästi supisuomalainen.

“Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, / soi, sana kultainen. / Ei laaksoa, ei kukkulaa, / ei vettä, rantaa rakkaampaa, / kuin kotimaa tää pohjoinen, / maa kallis isien.”

*(siis, olisin katsellut Linnan Juhlia, jos Yle Areena olisi kerrankin toiminut...)

Kiitospäivän jälkimainingeissa

Marraskuun puolenvälin jälkeen alkaa ainakin meillä vuoden kiireisin aika, joka jatkuu aina vuoden loppuun saakka, sillä marraskuun neljäntenä torstaina vietetään Kiitospäivää. Siitä johtuen blogin päivityskin on jäänyt valitettavasti vähemmälle huomiolle. Kaiken kukkuraksi sairastuin yllättävän sitkeään flunssaan (tavalliseen, ei sikaversioon) Kiitospäivän aattona.

Vietimme siis Kiitospäivää viime viikon torstaina (26.11). Anoppi ja appiukko sekä mieheni veljen perhe oli kutsuttu meille illallisen viettoon, joten edessä oli tuhat ja yksi tehtävää, ennen kuin 10 hengen illallinen olisi valmis. Edellisinä vuosina olemme hankkineet tarvittavat ruokatarpeet hyvissä ajoin, mutta tänä vuonna kaikki valmistelut jäivät jostain syystä viime tinkaan. Näin ollen olimme kalkkunaostoksilla vasta keskiviikkona iltakuuden maissa ja näky oli masentava. Jäljellä olevat kalkkunat olivat umpijäässä Walmartin pakastealtaassa. Että tätä pitäisi tarjoilla vieraille vajaan vuorokauden kuluttua?

No, kalkkuna oli saatava, joten eihän siinä muu auttanut, kun viedä jäinen kalkkuna kotiin lämpimään kylpyyn. Siinä meni sitten keskiviikkoilta mukavasti kalkkunaa kylvettäessä kuumassa vedessä.

Ja kun torstaiaamu koitti, oli kalkkuna sulanut, ja muutenkin ruokavalmistelut sujuivat ilman sen kummempia ongelmia.  Minulla oli ollut keskiviikosta lähtien kurkku kipeänä, joten en ollut juuri juhlatuulella. Onneksi päivä ja ilta sujui suhteellisen kitkattomasti.

                                      Orlando Philharmonic soitti joulumusiikkia puistossa.

Kiitospäivän jälkeen onkin aika aloittaa jouluvalmistelut täydellä teholla. Orlandossa järjestetään jos jonkinlaista ohjelmaa, joka auttaa pääsemään joulutunnelmaan. Muutenhan voisi olla vaikea virittäytyä oikealle taajuudelle, sillä meillä on vihreää ja suhteellisen lämmintä ympäri vuoden. Sairastelusta huolimatta olin kuuntelemassa joulukonserttia  puistossa. Oli oikein mukavaa kuunnella joulumusiikkia parinkymmenen asteen lämmössä, piknikin merkeissä. 

Tästä on hyvä aloittaa jouluun valmistautuminen.