Ruisleipä on ehdoton suosikkini kaikista leivistä auringon alla. Muuttaessani Floridaan jouduin kuitenkin luopumaan tästä herkusta, sillä paikallisissa kaupoissa myytävä ns. ruisleipä ei ole mielestäni ruista nähnytkään.
Eilen tapahtui kuitenkin varsinainen ruisleipäihme.
Olen ollut flunssan kourissa muutaman päivän --niinpä, flunssan voi saada jopa täällä lämpimässä -- ja oloni on ollut kurjaakin kurjempi. Sitten Bill saapui kotiin kaupan kautta ja kassista löytyi leipä, jota täällä kutsutaan mustaksi ruisleiväksi.
Se näytti kutakuinkin suomalaiselta Real-ruisleivältä ja makukin oli jo enemmän sinne päin.
Eihän se tietenkään ollut lähelläkään niitä parhaita ruisleipiä, joita saa ilmeisesti vain Suomesta, mutta tämä leipä oli loistava korvike.
Miten ihminen voikaan tulla onnelliseksi pienistä asioista!